Valintakoe F: opiskelutekniikka

Kauppatieteiden valintakokeen kysymyksiin vastaaminen vaatii jatkuvaa päättelyä monivalintaväitteestä toiseen sekä tietoa. 

Tietoa taas pitää omaksua niin hyvin, että pystyy soveltamaan kymmenien monivalintaväitteiden tasolla soveltamaan tietoa päättelynsä tueksi.

Esimerkiksi sanastomääritelmien mieleenpalauttaminen ei riitä, vaan pitää myös ymmärtää opettelemaansa niin hyvin, että hahmottaa kymmenien monivalintaväitteiden virheellisiä väittämiä.

Opiskelutekniikka kytkeytyykin vahvasti vastaustekniikkaan, sillä opiskelemaansa tietoa on sovellettava käytännössä aina jokaisessa monivalintaväitteessä.

Koealueen tuntemus

Ensinnäkin keskustelussa koealueesta hämärtyy jo ensitekijöissä käsitys, siitä mikä todella on kauppatieteen valintakokeen koealue.

Vanhoissa valintakokeissa esimerkiksi lukee, että koe pohjautuu lukion oppimäärään ja kysymysten yhteydessä olevaan aineistoon.

Koska joka vuosi valintakokeen monivalintakysymysten aiheet ovat käytännössä rajautuneet lukiokirjojen sisältöihin, voinee sanoa ettei koealue olekaan varsinainen arvoitus.

Eli käytännössä ei-matemaattis-loogisten kysymysten (joita on noin 25/40) ulkopuolella koealue on ollut yhtä kuin taloustiedon kolme lukiokirjasarjaa.

Uusimmissa valintakokeissa on myös käytetty väitteissä lukiokirjojen ulkopuolisia käsitteitä ilman selvennyksiä, kuten bilateraalikauppa, automaattinen vakauttaja, hyödykepari, subsidiariteettipari ja komplementtihyödyke. 

Näistä ei ole koskaan tarvinnut kuitenkaan tietääkään yhtään mitään, niiden ollessa lähinnä johtamassa harhaan väärinä väitteinä, joihin koealuetta tuntematon saattaisi langeta, joten kokeentekijät ovat pysyneet joka vuosi hyvin uskollisina lukiokirjojen tiedolle.

Tällöin myös hakija pystyy keskittymään olennaiseen eli opiskelemaan sen ennalta jo melko selvästi rajautuvan koealueen, johon tämän sivuston taloustiedon tiivistelmäkin perustuu.

Niitä harvoja kertoja, kun selvästi ennemmin yliopistotaloustieteen kuin lukion taloustiedon alaisia käsitteitä on ollut yksittäisissä valintakoekysymyksissä on niiden mukana aina ollut sen käsitteen selite infolaatikossa.

Kokeentekijät eivät siis odota, että hakija tietäisi taloustieteestä yliopistototeutusten syvyystasolla vaan lukiosisältöjen erinomainen hallinta on se mikä valintakokeessa F palkitaan.

Lukiokirjat

Lukiokirjojen sisältämän tiedon aliarvostuksessa kertoo, että kaikki kauppikseen hakijat eivät välttämättä halua hyödyntää edes jokaista kirjasarjaa. Vaikka se tieto todennäköisesti helpottaisi kokeen tekemistä huomattavasti.

Huonompi se on vasta kokeessa huomata, mitä käsitteitä ja ilmiöitä jäi oman tiedon ulkopuolelle, jos jätti koealueeseen perehtymättä esimerkiksi jättäen toisen tai kolmannen taloustiedon kirjan opiskelematta.

Pääsykoekoekirjallisuus on saatavilla myös ilmaiseksi kuitenkin kirjastoissa, joten ei se välttämättä ole edes esimerkiksi taloudellinen valinta jättää tutustumatta niihin kirjoihin.

Pyrin avainsanatiivistelmillä tuomaan kaikki Taloustiedon YH2 -kirjojen käsitteet toki kaikkien saataville eli ei se nyt siltä osin aivan välttämätöntä ole kaikkea kirjoista opetella, mutta kyllähän ne tiiviiksi kirjoitetut kirjat sitovat aika tehokkaasti koealueen asioiden kontekstia toisiinsa.

Eli suosittelen kyllä kolmen kirjan mallia, jotta saa parhaan mahdollisimman tuntuman koealueeseen.

Taloustieto

Lukion taloustiedon kirjojen osalta on hyvä huomata, että ne eivät ole kuin osiltaan taloustieteen teoksia.

Lukiokirjat pyrkivät opettamaan talouden peruskäsitteet ja ilmiöt, minkä vuoksi se valintakokeen F koealue on huomattavasti käytännönläheisempää ja aloittelijaystävällisempää tietoa kuin, mitä se olisi taloustieteen kirjoissa, joissa teoreettinen tieto ja matemaattiset mallit ovat keskiössä.

Kauppatieteen opinnoissa yliopistossakaan ei kaikissa erikoistumis-suuntauksissa välttämättä yksittäistä kurssia enempää mennä taloustieteen teorioiden maailmaan.

Esimerkiksi Turun yliopistossa taloustieteen perusteiden kurssilla on luennoitsijan toimesta lausuttu vaihtoehtoiskustannuksen käsitteen tiimoilta, että jos ette muuta kurssista muista, niin muistakaa edes tämä. Se onkin myös niitä harvoja koealueen alla mainittuja taloustieteen yliopistokurssin käsitteitä, joita lukiokirjoissa tulee esiin.

Eli vaihtoehtoiskustannus esimerkiksi ei ole aivan niin keskeinen käsite hahmotettavaksi kuin moni muu koealueen opettama käsite, joita pääsee soveltamaan valintakokeessa. 

Kaikkia koealueen eri ilmiöitä ja käsitteitä voi hahmottaakin todennäköisyyksien kautta. Mitä keskeisemmistä käsitteistä ja ilmiöistä on kyse, sen todennäköisemmin niistä on kysymyksiä. Koealueesta kaiken olennaisen osaamalla ja ennen kaikkea ymmärtämällä välttyy myös yllätyksiltä, joihin voi myöskin parhaiten varautua kattavasti koealueen tuntemalla.

Lukiokirjoja voisin myös kehua sen suhteen, että niissä on selkeästi tiivistettynä kaikki se tieto, jolla pystyy itseopiskelulla luomaan tarvittavan perustietopohjan valintakokeeseen. Osa koealueen hahmottamisen kykyä on oppia myös hahmottamaan, mikä on olennaista ja mikä taas vähemmän.

Käytännössä on mahdotonta muistaa yksittäisiä lauseita kirjoista. Eikä niitä tietenkään edes tarvitse muistaa, monivalintaväitteiden ollessa lähes aina koealueen tiedon soveltamista vaativia.

Paljon helpompi onkin muistaa käsitteiden ja ilmiöiden pohjalta opeteltua tietoa, joka tulee tehokkaiden opiskelutekniikoiden myötä myös itselle tärkeäksi ja henkilökohtaiseksi.

Valintakokeeseen valmistautuminen

Valintakoekeväänä on mielestäni viisasta järjestellä hieman elämäänsä, niin että hakukohde on mielenkiintoisista sisältöä, mihin sinulla on kosketus opiskelutunteinasi. Ettei mikään muu ajanviete ainakaan kilpaile keskittymiskyvystäsi. Jos se nyt on mahdollista. 

Toki kohtuus on tässäkin hyvä pitää, ei tarvitse sukulaisia hylätä.

Henkilökohtaisesti siirrän intensiiviopiskellessani PlayStationin kaappiin odottamaan ja kirjaudun ulos kaikesta internetissä, mikä vaatii jatkuvaa seuraamista.

Koesuoritusta edesauttavia elämäntapoja, kuten juoksuharrastusta, en suosittelisi keskeyttämään. Kannattaa muistaa myös nauttia valintakoekeväästä, kun kauppatieteen nykyvalintakokeessa on  mahdollisuus tehdä uuden opiskelusta ja ymmärtämisestä mielenkiintoista ja kivaa.

Kivaa on sitten valintakokeenkin tekeminen, jos osaa koealueeseen kuuluvien monivalintaväitteiden asioita hyvin.

Kertaus

Paljon näkee hakijoiden keskuudessa puhetta lukutunneista. Eli käytännössä siitä kuinka yksittäinen hakija on käyttänyt arviolta satoja tunteja ties mihin.

Lukeminen on kuitenkin hyvin harhaanjohtava sana opiskelun yhteydessä, koska pelkästään luettu tieto unohtuu hyvin helposti.

Onkin aivan mahdoton sanoa jälkikäteen, mitä kaikkea yksittäistä triviaa taloustiedon lukiokirjakirjasarjojen yhteensä noin 540 sivulla mahdollisesti lukeekaan.

Hyvin suuri osa olennaisestakin tiedosta siitä kirjatiedosta, mitä ei suunnitelmallisen tehokkaasti kertaamalla opettele muistiin, unohtuu.

Jo tiivistelmässä avainsanan nähdessään on helppo havainnoida tietääkö asiasta oikeasti mitään.  

Vaikkei vielä tietäisikään, niin ydinkäsitteiden ja -ilmiöiden kautta on helpompi alkaa rakentamaan myös kokonaiskuvaa.

Koealueen ymmärrys koostuu ennemminkin helpommin hahmotettaviin osiin jaotellusta olennaisesta, kertaamalla itselleen opetetusta tiedosta kuin että sinulla olisi maaginen kyky muistaa ja toistaa ulkoa satojen sivujen verran tekstiä. 

Sitä itselleen opettamaansa ja merkitykselliseksi kokemaansa tietopohjaa on vastaavasti mahdoton unohtaa.

Kauppiksen koealueen opiskelutekniikka

Oma opiskelutekniikkani on hyvin yksinkertainen. Hahmottelen ensiksi, mikä on koealue. En yleensä lue opiskeltavaa tekstiä varsinaisesti kuin yhden kerran.

Otankin jo siis heti ensimmäisellä lukukirjalla vihkon avuksi, johon merkkaan olennaisimmat asiat, kuten tämän sivuston avainsanahahmotelmiin.

Saatan tehdä koealueesta myös tämän sivuston kaltaisen avainsanahakutiivistelmän,  jos aihe sallii, minkä lataan testiserverille internetiin käytettäväksi, josta niitä voi avainasioita voi kerrata nopeasti.

Vihkoon tai muistiinpanosovelluksen teen sitten active recall-henkisiä kertauskysymyksiä olennaisimmista aiheista. Siinä voi samalla yrittää havainnoida, mistä aiheista ei viedä todellisuudessa ymmärrä, muista ja tiedä tarpeeksi, jolloin niihin teemoihin on hyvä suunnata kertaamistaan enemmän.

Henkilökohtaisesti opettelen hyvin harvoin mitään muistikortti-tyylillä, jossa sanan toisella puolella olisi vakiovastaus.

Asioita on mielestäni helpompi yrittää oppia ymmärtämään aavistuksen vapaamuotoisemmiksi itse tekemillään kertauskysymyksillä, joita joutuu itselleen selittäessään ajattelemaankin toisin kuin opettelemalla mekaanisesti vaikkapa kirjojen sanastojen valmiita käsitemääritelmiä sanasta sanaan. 

Tärkeintä on kuitenkin, että kertaa asioita jatkuvasti. Kunnolla kertaamaton ja kertaamatta opeteltu unohtuu hyvin herkästi.

Kertaamisesta kannattaa kuitenkin tehdä myös kivaa, mitä esimerkiksi kertauskysymysten esittäminen itselleen ja niihin vastaaminen mielestäni on. Kuten myös lisätiedon haku netin avulla on, kun helposti löytyy informaatiota ja näkökulmia, jotka avartavat tietoa ja luovat kontekstia tehden opiskeltavasta asiasta samalla tärkeää sinulle, mikä helpottaa muistamista.

Se on myös kiva, kevyt tapa kerrata.