Kauppatieteiden valintakokeen vastaustekniikka
Kauppatieteiden nykymuotoinen valintakoe on järjestetty vuodesta 2018 saakka. Koe on monivalintakoe neljän vastausvaihtoehdon välillä.
Keskityn tässä sanallisten, ei matemaattis-loogisten tehtävien vastaustekniikkaan, mitkä kytkeytyvät vahvasti myös kauppiksen opiskelutekniikkaan.
Näitä taloustiedon ja taloushistorian tietoutta vaativia kysymyksiä on kunkin vuoden kokeessa ollut noin kaksikymmentäviisi kokeen neljästäkymmenestä kysymyksestä. Osa noista kahdestakymmenestä viidestä kysymyksestä on ollut taulukoiden ja aineistojen muodossa.
Tarkoitus on tuoda esiin myös havaintoja kenttätasolta sen suhteen, millaisena valintakoe näyttäytyy koetilanteessa koettuna.
Neljän monivalinnan päättelykoe
Monivalintavalintakoe on siitä helppo, että se ei vaadi opettelemaan inhorealistista vastaustekniikkaa pelkkää yksittäistä valintakoetta varten.
Monissa muissa yliopistovalintakokeissa, kun on saatettu vaatia, että opettelet uudenlaisen vastaustekniikan, jotta vastauksesi mahtuisi edes paperille. Olet jo ennakkoon myös opetellut, missä muodossa esitettynä vastauksestasi jaetaan pisteitä.
Jos siis olisit halunnut pisteitä maksimaalisesti monien muiden alojen kokeista, sinun olisi pitänyt opetella valintakoevastaustekniikkaa huomattavasti enemmän kuin kauppiksen koetta varten.
Kauppatieteen valintakokeessa ei tietopohjaisiin kysymyksiin vastaamiseen vaadita kuin tietoa, päättelyä ja kyseenalaistamiskykyä.
Vaikean kokeesta tekee sen kompaluonne. Vastausvaihtoehdoissa pyritään jatkuvasti harhauttamaan koetta tekevää sekoittamalla käsitteitä keskenään ja esittämään ilmiöitä virheellisistä tiedoista koostuvina väitteinä. Vain yksi vastausvaihtoehdoista on oikein ja totta.
Helppoa se on taas siltä osin, että usein etenkin taloustiedossa on verrattain helppoa tunnistaa ja poissulkea selvästi vääriä väitteitä.
Se toki vaatii, että osaa koealueen, minkä jälkeen käytännössä jokaiseen eteentulevaan väitteeseen pystyy soveltamaan tietoaan.
Tietopohja
Taloustieto-sivusto kannustaa koko sivuston laajuudelta luomaan perustietopohjaa harrasteliaisuuden ja itseopiskelun avulla. Harvemmin, kun on edes mahdollista opiskella yleistiedon ja internetin avulla.
Talous on poikkeus moniin oppiaineisiin siinä, että internetin tasolla tuotetaan jatkuvasti kansantajuista ajankohtaista materiaalia ja keskustelua, joka auttaa ymmärtämään koealueen teemoja. Eli mitä niin kokeeseen hakijalle kuin tulevalle kauppatieteiden opiskelijalle yritetään käytännössä opettaa pohjatietoina taloudesta.
Oma innostuneisuus ja harrasteneisuus kohtaa internetissä suuremman talouden maailman, jota on lukiokirjojen ja avainkäsitteiden avulla mahdollista oppia ymmärtämään siltä osin, että kokeenkin eri väitteet ovat pian helppotajuisia.
Kauppiksen kokeessa kysytty tieto ei ole läheskään niin teoreettispainotteista kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteellisissä tai oikeustieteellisissä opinnoissa. Historia ja kauppatiede ovat kaikista maanläheisimpiä ja käytännöllisimpiä yliopisto-opinto-aloja, joten niissä pääsee hyödyntämään myös yleistietouttaan.
Kauppatieteiden koe on siitä kiva, että siinä ei ole aivan niin muistipelimäisiä piirteitä loppupeleissä kuin monella muulla alalla, joiden valintakokeissa pitäisi parhaimmillaan papukaijana toistaa annetun lähteen käsitemääritelmiä sanasta sanaan.
Kauppiksen valintakokeessa ymmärrys asioista riittää käytännössä jokaisen väitteen kohdalla. Hyvin harvoin yksikään vastausvaihtoehto lipsuu trivian puolelle tai vaatii muistamaan sanastomaisia määritelmiä.
Mitä kysymyksessä kysytään?
Ensinnäkin on parasta keskittyä varmistamaan, että on ymmärtänyt mitä kussakin kysymyksessä varsinaisesti kysytään. Kysymysmuotoilut vaihtelevat ja niilläkin on lähinnä yksi tavoite eli harhauttaa koetta tekevää parhaansa mukaan.
Yhden monivalintakysymyksen väitteisiin on yleisesti upotettu vähintään kolme virheellisen väitteen ansaa neljästä, joiden lisäksi kysymyksetkin on vielä usein ansoitettu. Jatkuvana tavoitteena on saada sinut menemään harhaan.
Esimerkiksi kysymyksen saattaa koetilanteessa herkästi lukea päinvastaisena kuin miten se on kirjoitettu, kun puhutaan vaikka kysymyksistä, joissa kysymystyyppinä on mikä ei kuulu joukkoon.
Jos kysymyksiin taas liittyy aineisto tai edes pieni tekstilisäys sitä kannattanee hyödyntää, vaikka markkinoinnin kysymyksissä etenkin ensimmäisinä vuosina oli hyvin tulkinnanvaraisia kysymyksiä koeaineistoonkin nähden.
Poissulkeminen
Kunkin vuoden jälkeisissä valintakoeanalyyseissä on yleisesti keskitetty turhan paljon siihen, mitä aihetta juuri oikea vastaus on käsitellyt.
Tärkeämpää olisi kuitenkin huomioida, että jokaista vastausta olisi parasta lähestyä aina neljän väitteen eli monivalintavaihtoehdon tasolla.
Jos avainkäsitteet ja keskeisimmät ilmiöt ovat hallussa pystyy puntaroimaan yksittäisen kysymyksen kaikkia neljää väitteitä, joista vain yhdestä yleensä saa pisteen.
Oikean vastauksen löytämistä helpottaa suuresti, jos löytää sitä ennen jo kolme selkeästi jollain tavoin väärää vastausta.
Päättelyn ja tehokkaasti opiskellun tietopohjan avulla oikean vastauksen pystyy käytännössä jokaisessa taloustiedon kysymyksessä löytämään.
Mitä paremmin jokaista kunkin kysymyksen neljästä väitteestä pystyy poissulkemaan tietonsa ja päättelynsä avulla, sen parempaa pisteodottamaa voi ennustaa kokeesta itselleen.
Kokeessa onkin keskeistä sulkea yksi kerrallaan vääriä vastausvaihtoehtoja pois päättelykyvyillään ja tiedollaan.
Poissulkemisessa on kuitenkin muistettava, ettei ole liian varma ja sulje pois jopa oikeaa vastausta.
Ensilukemalla, kun saattaa kiinnittää huomiota epäolennaiseen, eikä saa kiinni, missä se virhe tai väärä väittämä piilee yksittäisessä vastausvaihtoehdossa. Myös kertaalleen jo selvästi virheellisinä poissulkemiaan väitteitä on hyvä kyseenalaistaa jälkikäteen uudestaan, kun se mitä todellisesti haetaan ei vielä ensipäättelyllä välttämättä lähde aukeamaan.
Tietysti osa kysymyksistä voi olla jo ensiyrittämällä selvästi oikein, mutta kyseenalaiset tehtävät kannattaa merkata ylös paperille, siirtyä seuraavaan tehtävään ja palata jälkikäteen niihin kyseenalaisiin.
Vaikean kokeesta tekee kompaluonteensa ohella se, että väärästä vastauksesta menettää 0,51 pistettä. Sen sijaan, että saisi yhden pisteen, kuten oikeista vastauksista, tuleekin miinusta kokonaissuoritukseen. Koetilanteessa ei kuitenkaan pysty olemaan täysin varma, mitkä väitteistä todella ovat oikein ja ennen kaikkea väärin, joten mikään täysin varma reaaliaikainen pisteseuranta käsityksesi omasta osumatarkkuudestasi tuskin on kokeen kolmen tunnin aikana.
Kokeessa on kymmeniä, verrattain perustason tietoa koealueen käsitteistä ja ilmiöistä kysyviä väitteitä, joten en usko, että puhdas sarja on kovin realistinen lähtötavoite, jos vastaa esimerkiksi kaikkiin noin kahteenkymmeneen viiteen ei matemaattis-loogiseen tehtävään.
Virhemarginaalia ei ole, eikä kolmen tunnin aikapainekokeessa pääse näkemään koetta ja sen väitteitä aivan niin rauhallisessa valossa kuin koepohjaa ja sen yksittäisiä kysymyksiä kokeen jälkeen tarkasteltaessa. Jolloin saattaa heti pompata esiin, mihin olisi kannattanut kiinnittää huomiota väitteissä koehetkellä.
Oma perustasoni on esimerkiksi noin 20-21/25 vastatusta tietopohjaisesta kysymyksestä oikein. Sellaiseen suoritukseen mahtuu yleensä yksi historian huolimattomuusvirhe, väärintulkinta aineistossa ja pari väärää vastausta, kun päättelyn myötä ei ole löytänyt oikeaa näkökulmaa väitteeseen kuin vasta kotona koekysymyksiä katsellessa.
Joissain kymmenistä monivalintaväitteistä saattaa esimerkiksi tulla kiinnitettyä liikaa huomiota vain osaan yksittäisestä väitteestä, jolloin mielessään on jo hyväksynyt sen selvästi virheellisen osan monivalintavaihtoehdosta, eikä tajua sitä edes miettiä.
Koehetkellä en myöskään itse pysty esimerkiksi 25 tietopohjaisen kysymyksen sarjassa sanomaan tai edes tarkistamaan ikään kuin koko kokeen tasolla, mikä näistä nyt on varmuudella oikein. Pystyn vaan etsimään kysymyksiä, joihin uskallan vastata ja niistä odotetusti tietty prosenttimäärä menee oikein.
Tärkeintä onkin löytää kysymyksiä, joihin uskaltaa vastata. Eli poissulkemaan vääriä vaihtoehtoja etsimällä virheellisiä väitteitä ja olemalla hyvin valmis päättelemään jokaista väitettä.
Avainkäsitteiden ja koealueen omaksumiseen tähtäävän opiskelutekniikan sekä harrasteneisuuden avulla olen pystynyt löytämään taloustiedossa kuitenkin aina jokaiseen neljään väitteeseen tarttumapintaa sen verran, että vastuu jää päättelylle.
Historian lukiokirjojen jääminen pois koealueesta kauppiksen uudistuneessa digitaalisessa valintakokeessa on myös muuttanut kokeen luonnetta aiempaa suoraviivaisemmaksi.
Historian lukiokirjojen jääminen pois koealueesta kauppiksen uudistuneessa digitaalisessa valintakokeessa on myös muuttanut kokeen luonnetta aiempaa suoraviivaisemmaksi.
Oman tuntumani mukaan tulkinnanvaraisia väitteitä oli vähemmän kuin aiemmissa kokeissa, mikä entisestään korostaa sitä koealueen tietojen hallintaa.
Kun hyvin pitkältihän se koemenestys on siitä kiinni oletko oppinut ja ymmärtänyt ne asiat jo ennen koetta.
Aineistot
Aineistoissa vaikeustaso on heitellyt aika paljon. Esimerkiksi vuoden 2022 aineistot olivat hyvinkin kryptisiä, kun ainakaan koehetkellä niissä ei ollut läheskään niin selviä yhteyksiä kysymyksiin kuin aiempina vuosina.
Kauppiksen valintakokeissa on ollut useampia kansantajuisia taulukoita. Jos siis jätetään tämän vertailun ulkopuolelle ne, joissa keskitytään tilastotieteen käsitteisiin ja niiden soveltamiseen.
Tärkeintä on lähinnä huolellisesti ottaa jokainen neljästä väitteestä kerrallaan tarkasteluun. Pelkällä päättelyllä pääsee jo aika pitkälle, kun ne on ratkottaviksi ajateltu ilman, että tarvitsisi ihmeitä koehetkellä tehdä.
Osassa saattaa olla myös tietopohjaisia väitteitä seassa. Sekä myös suoranaista yleistietoa vaativia, kuten siinä taulukossa, jossa oli kuvattuna väestötilanne Suomen historian hyvin keskeisessä käännekohdassa. Mikä mittaa hieman myös lukijan yleistietopohjaa noin ylipäätänsäkin.
Jos taulukossa taas ei ole oikein mitään, minkä avulla sen voisi jo koehetkellä tarkastaa helposti, eikä tunnu aukeavan verrattain mitenhän se oikea vastaus menisi tai kuinka sen ratkaisisi kannattanee siirtyä seuraavaan tehtävään, kun sellainen tehtävä on aikamoinen riski pistemenestyksille verrattuna kokeessa jo nopeasti melko suurella varmuudella tarkastettaviin tehtäviin.
Valintakoe
Kokeessa kannattanee ylipäätään tehdä aina helpoimmat tehtävät ensin ja palata muuhun, jos aikaa jää.
Oma systeemini on ollut, se että olen koetilanteessa saatuun paperiin merkannut kynällä yhdelle sivulle vastaukseni (A-D) kaikkiin kysymyksiin järjestyksessä 1-40.
Jos olen ohittanut jonkin kysymyksen ensimmäisellä vastauskierroksella olen merkinnyt onko se minkä aiheen kysymys, jotta etenisin suunnilleen helpoimmaista vaikeimpaan kysymykseen toisella vastauskierroksella.
Olen myös nuotittanut sitä vastaukset sisältävää paperia nopeilla merkinnöillä sen suhteen pitäisikö palata kysymykseen vielä uudestaan. En suosittelisi varmuudella lukitsemaan ensipäättelyn perusteella yhtään tulkinnanvaraisia kysymyksiä varmoiksi, kun näissä piilee luku- ja huolimattomuusvirheiden vaara.
Huolellisuutta valintakokeessa on myös syytä painottaa yleisestikin. Huolimattomuuteen, kun on mahdollista menettää pisteitä väitteistä, joita olisi osannut selvittää. Eli taas korostaisin pienoista kyseenalaistamista oman vastaamisensakin puolesta. Koetilanne itsessään tuo kuitenkin keskittymiskykyä sen kolmen tunnin ajan, joten se on siltä osin kivakin tilanne.
Eikä sen pitäisi suuressa kuvassa ollakaan mitenkään stressaava tilanne, jos olet itseopiskellut jo ennen koetta niin että selvästi koko ajan tiedät mitä tiedät ja mitä et.
Onko valintakoe muuttunut soveltavammaksi?
Paljon on ollut puhetta valmennuskurssijärjestäjien toimesta, että koe olisi vuosien 2021 ja 2022 valintakokeissa muuttunut soveltavammaksi. Koska aivan kaikista koealueen käsitteistä ei vaadita kirjatietoa vaan ymmärrystä. Kuten esimerkiksi, mikä neljästä vaihtoehdosta kuvaa parhaiten annetun käsitteen ominaispiirteitä. Tämän tiimoilta on sitten annettu kirjojen merkitystä opiskelussa mitätöiviä ulostuloja.
Ensinnäkin mielestäni koe on aina ollut päättelykoe neljän monivalintaväitteen välillä. Ainakin, jos haluaa saada pisteitä maksimaalisesti. Joten mikään ei varsinaisesti ole muuttunut soveltuvuuden osalta, jos haluaa pysyä valintakokeessa kärryillä kaikkien neljän monivalintaväitteen tasolla, mikä vaatii tietoa, ymmärrystä ja molempien soveltamista.
Pelkästään soveltamista vaativien, muutamien tehtävien käsitteet ovat myös tähän mennessä olleet kirjojen esittelemiä aiheita. Jos se on parissa tehtävässä ollut jotakin, mitä kirjoissa ei mainita ja asia pitäisi nopeasti ymmärtää, niin tehtävän yhteydessä on ollut käsitemääritelmä.
Kun kävin läpi vanhoja kokeita avainsanoja etsiessäni oli havaittavissa myös, että viimeisimmissä kokeissa oli sekoiteltu enemmän esimerkiksi taloustiedon ja taloushistorian väitteitä yhden tehtävän vastausvaihtoehdoissa. Sekä harvemmin myös esimerkiksi todennäköisyyden käsitteitä. Mikä tekee kokeesta astetta haastavamman, jos et osaa laajalti asioita.
Mutta tämäkin koskee luultavasti vain muutamia tehtäviä ja on tietysti koko hakijajoukolle sama vaikeusasteen nosto, joten vaikuttaako sekään suuressa kuvassa kovin voimallisesti.
Ollen sekin aika lyhytaikainen trendi, kun digitaalisen kokeeseen siirryttäessä uutta oli enemmänkin se väitteiden suoraviivaisuus, jolloin voi esimerkiksi kaikki taloustiedon tietopohjaiset tehtävät tehdä jo ensimmäisen koetunnin kohdalla, jättäen aika paljon aikaa matematiikalle ja tilastotieteelle.
Digikoe oli osin niin soveltava, että jotkut kokivat ettei taloustiedon kirjojen opiskelusta palkita enää niin kuin aiempina vuosina.
Olisi mielestäni aika kummallinen lähtökohta valmistautua valintakokeeseen, johon on ilmoitettu selkeä koealue, jättämällä suosiolla opiskelematta ne koealueen asiat.
Kun se lie helpoin tapa oppia taloustietoa niin että pystyy kokeessa soveltamaan taloustietouttaan aina neljän väitteen mitassa.
Eikä mikään muu tuo kokeeseen vastaavaa varmuutta kuin koealueen tieto, jota on opiskeltu niin että sen olennaisimmat asiat muistaa käytännössä aina vastaisuudessakin.
Ymmärryksen saavuttaminen asioista ja sen havainnoiminen osaako jo ennen koetta verrattain helppoa lukion taloustietoa pitäisi olla ihan perusopiskelua minkä tahansa koealueen hallinnassa.
Jos vaikkapa Oxfordin huippuopiskelijalle annettaisiin haasteeksi valintakoe F uskoisin, että hänellä olisi jo lähtökohtaisesti huomattavaa kiinnostusta itseopiskella ja kerrata sitä koealuetta huipputuloksia saadakseen.
Se vaihtoehto ei olisi sen väliltä opiskeleeko kirjat kunnolla vai ei vaan kannattaisiko painottaa koematematiikan harjoittelua sen ohella, että tehokkaasti käytännössä opettaa itselleen koealueen asioita.
Kokeentekijät
Lopuksi täytyy antaa tunnustusta kokeentekijöille. On nimittäin hyvin harvinaista, että suomalaisen valintakokeen kysymyksenasettelu olisi missään määrin harkittua tai tiedon soveltamista vaativaa.
Vaikka kokeissa on harvoin ollut kummallisuuksia, kuten vettä käsittelevän kirjatrivian tenttaamista yksittäisessä kysymyksessä vuoden 2020 etäkokeen ensimmäisessä vaiheessa tai muuta joka aukenee varmuudella ainoastaan, jos on yksittäisen lukiokirjasarjan teemasivut opetellut, niin yleisesti ottaen kysymyksenasettelu on lähtökohtaisesti aina päättelyyn kannustavaa. Mikä ei ole todellakaan mikään lähtökohta valintakokeille tässä maassa, kun ulkoaopeteltua tentataan ymmärrystä useammin.
Kolmen kirjan rajaaman koealueen ydinasiat opetteleva saa taas hyvin kattavan peruskäsityksen talouden toiminnasta, henkilökohtaisen talouden piirteistä sekä taloushistoriasta.
Koko prosessi kannustaa valintakoeopiskeluun useammin sisältyvän parhaimmillaan mielettömän grindaamisen sijaan ymmärtämään yhteiskunnan perustekijöitä niin hyvin, että hakija pystyy vuorovaikutteisesti vastaamaan kokeen kaikkiin väitteisiin päättelyllään.
Eli käytännössä se on koe siitä, että ymmärrätkö.