Miten valmistautua kauppikseen pääsykokeeseen
Kiinnostukseni kauppatieteiden monivalintakokeeseen lähti liikkeelle historian kautta. Olin mielenkiinnosta maailmanhistoriaa kohtaan opetellut eri aikakausia yksi kerrallaan perusteosten ja yliopistokurssien avulla.
Olikin mielenkiintoista testata etäkokeessa pystyisinkö vastaamaan kauppatieteen valintakokeen historian kysymyksiin puhtaasti aiheen systemaattisen opiskelun myötä karttuneen perustiedon avulla. Siis avaamatta kirjoja tai muutoinkaan valmistautumatta.
En halunnut myöskään vastata kauppatieteiden kysymyksiin tuolloin ollenkaan, kun en sitä puolta vielä silloin ollut opiskellut ollenkaan. Ja kenties tulisi päivä, jolloin siinäkin pärjäämistä olisi kiva testata.
Sain tuolloin yhtä vaille kaikki historian kysymykset oikein. Mikä kertoo kauppatieteen monivalintakoeformaatin poikkeuksellisuudesta, sillä kokeessa useasti kysytään niin keskeisiä perusasioita, että tietoa pystyy soveltamaankin. Eikä pelkästään opettelemaan ulkoa, jolloin ei niin todennäköisesti pääsekään soveltamaan kaikkea oppimaansa.
Kauppatieteiden pääsykoe onkin kivempi haaste kuin perinteisempi ulkoaopetellun valintakokeen lauseiden kuulustelu.
Hakupaineala
Kokeessa kiehtoi myös sen hakupaineluonne. Olisi kiva nähdä, kuinka pärjää tuhansien hakijoiden vertailussa oppiaineessa, jossa on jo ennestään vahva. Mutta myös kuinka hyvin itseltäni onnistuu taloudellisen tiedon omaksuminen. Mistä olin vasta hiljattain kiinnostunut muun muassa sijoituskeskustelujen seuraamisen kautta.
Uuden oppiaineen opiskelun haaste ajoikin valitsemaan oikeustieteen ja kauppatieteen väliltä kumpaa lähtisi koittamaan.
Aloitin itse asiassa oikeustieteestä ja ehdinkin jo lukea oikeustieteen valintakokeen oikeushistorian valintakoekirjan. Mikä oli vielä ymmärrettävää, mutta kun tuli varsinaisen lakiteorian kirjan vuoro, niin ehdin noin sivulle seitsemän, kun tuli täysin selväksi, että en pysty lukemaan mitään näin ääriteoreettista, pelkästään sen tekstin tasolla elävää. Kunnia heille, jotka pystyvät.
Itse tykkään kuitenkin käytännössä ainoastaan aiheista, joissa on inhimillistä kontekstia ja kosketuspintaa reaalimaailmaan.
Oikeustieteestä oli itselleni jäänyt aivan erilainen käsitys anglo-amerikkalaiseen common law-lakiperinteen kautta, kun olin seurannut eräiden videopelifirmojen keskinäistä oikeudenkäyntiä, joiden vastausviesteissä jaettiin kiitettävän lapsellisia huomautuksia toisesta osapuolesta muun draamailun ohessa.
Taloustiedossa oli myös se kiva puoli, että en ollut koskaan varsinaisesti opiskellut sitä. Joten oli kiva testata, pystynkö itseopiskelulla edes oppimaan uutta siinä määrin, että tavoite historian ohella myös taloustiedon monivalintaväitteissä loistamisessa onnistuisi.
Valmennuskursseissa en näe etua taloustiedon opiskelussa, koska hyöty esimerkiksi tehtävien tekemisessä on jokseenkin kyseenalainen etenkin lukiotasoisessa taloustiedossa, jonka koealue on kuin tehty itseopiskeluun.
Harjoittelemalla tietopohjaisia aiheita esimerkiksi monivalintojen kautta sekoittaa jatkuvasti yleensä noin kolmen neljästä väittämästä verran väärää tietoa muistikuviinsa, eikä kauppiksen tyyppisen, käytännössä lukiotasoisen valintakokeen haaste ole siinä, että ne kysymykset ja väittämät olisivat jotenkin erityisen tulkinnanvaraisia, jos tietää mistä siinä väitteessä edes puhutaan.
Valmennuskurssien markkinoinnissa tykätään turhan usein pelotella, että se olisi hakijalta pois keskittyä esimerkiksi opiskelutekniikkatutkimuksissakin hyvin tehokkaaksi todettuun itseään opettavaan ja jatkuvaan kertaukseen itseopiskelussa valmennusyritysten myytäväksi tehdyn materiaalin ja tehtävien sijaan.
Pisteodottaman keskiössä on kuitenkin mielestäni koealueen laadukas systemaattinen itseopiskelu, eikä se vaadi sen ihmeellisempää kuin opiskelutekniikkaa ja kertaamista.
Itse tekemiensä kertauskysymysten avulla kerratessa pystyy heti näkemään mitä osaa ja mitä ei vielä osaa selittää, joten se on huomattavasti yksilöllisempi ja kulloisenkin oppimistasonsa mukaan elävämpi tapa opiskella kokeessa tarvittava pohjatieto kuin toisten tekemien tehtäväsarjojen harjoittelu.
Ei-matemaattisten tehtävien osalta esimerkiksi kirjojen sisältämän tiedon hallinta riittää, joten ei valmennuskurssi mitenkään pakollinen ole.
Huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin missä tahansa valintakokeessa oppia opiskelemaan eli tuleminen huippuopiskelijaksi.
Enkä usko, että kukaan muu kuin sinä itse voit opettaa itseäsi opiskelemaan eli paljon enemmän se koetulos on kiinni itseopiskelun onnistumisesta.
Piste-eron tekeminen
Kun lähdin opiskelemaan taloustietoa halusin löytää jotakin, millä teen piste-eroa muihin hakijoihin. Koska lukiokirjoihin liittyy hakijoiden keskuudessa ihmeellistä arpomista sen suhteen "Perehdynkö osaan koealueesta vai enkö?", niin kaikkien lukion taloustiedon kirjojen opiskelusta oli aika helppo löytää etulyöntiasemaa.
Halusin siis muodostaa parhaan mahdollisen käsityksen kaikkien kirjasarjojen teoksista. Mikä pysyi kivana prosessina, kun varsinaisesti luin vain kerran kunkin kirjan samalla muistiinpanoja tehden. Olinkin ennen kaikkea opiskelemassa koealueen asioita lukiokirjojen ja internetin avulla.
Lähdin siis purkamaan systemaattisesti kirjoja yksi kerrallaan osiin eli keskeisiin teemoihin, ilmiöihin ja käsitteisiin. Yksi kirja vei noin viikon verran aikaa purkaa pienempiin teemaosiin, jolloin oli paljon helpompi hahmottaa mitä kaikkea kirjassa edes käsiteltiin. Ja ennen kaikkea mikä oli keskeistä.
Se oli tämän sivuston avainsanakategorioiden alku.
Nettisivusto
Kovin kauaa en ehtinyt purkutyötä suorittaa, kun tuli vahvana mieleen, että tästähän saisi nettisivunkin aikaan. Mikä nyt välttämättä ei ole vielä kovin paljoa, kun vasta julkaisun myötä tietää, mitä muut sivuston hyödyllisyydestä ajattelevat.
Ajan kuluessa tulee mielessään pyöritettyä, onneksi, myös omiakin vasta-argumentteja eri näkökulmista, miksi se sivustoajatus ei välttämättä toimisikaan aivan niin kuin aluksi unelmissaan kuvitteli.
Alkuperäinen idea olikin tehdä suunnilleen MOOC-nettikurssien kaltainen toteutus. Mutta siinä on sama ongelma kuin tiivistelmien teossa jo valmiiksi hyvin tiiviiksi kirjoitetuista lukiokirjoista, että miksi tehdä lisää pakostakin koealueen laajuuden vuoksi verrattain pitkäksi venyvää tekstisisältöä.
Joka ei siis olisi aivan niin vuorovaikutteista kuin avainsanat, jotka johdattavat suoraan eri lähteiden äärelle sen teeman osalta. Jollaista itsekin opiskelussani käytän hahmottamaan, mitä pitää kirjoista opiskella ja mihin löytyy myös netistä selvennyksiä.
Koinkin paremmaksi tehdä mieluummin tiivistetyn koealueen, josta saa helposti yleiskuvan koealueesta, jonka avulla voi hahmottaa mitähän muistaa jo lukemastaan ja mikähän vaatisi vielä kertausta.
Muistijälki
Kirjoitin kunkin taloustiedon kirjan käytännössä uusiksi vihkoihin. Onkin ollut kiehtovaa huomata myös opiskelutekniikan tehokkuuden hahmottamisen osalta, kuinka tuollainen mekaaninen tiedon siirtotyö itsessään ei vielä jätä käytännössä minkäänlaista muistijälkeä.
Vastaava kirjaaminen on siis todellisuudessa aivan turhaa verrattuna säännöllisesti läpikäytyihin, itsetehtyihin kertauskysymyksiin. Sekä tietoon, johon liittyy myös kontekstia, kun löytää esimerkiksi netistä tietoa, jonka avulla oivaltaa koealueen teemoja paremmin.
Sama koskee pelkkää koealueen lukemista, josset aktiivisesti tee sillä tiedolla mitään.
En siis kannusta erityisemmin käyttämään paljoakaan aikaa vaikkapa kirjatietomuistiinpanojensa koristeluun tai ylipäätään tiedon siirtämiseen pois kirjoista kuin ydinosiltaan ja teemoittain. Kertauskysymyksiä tehden on helpompaa, tehokkaampaa ja nopeampaa omaksua ja kerrata kirjatietoa, jota ei muista sen kirjoittajakaan kuin osiltaan.
Samalla heti näkee mitä tietää jo ja mikä kaipaa vielä kertausta.
Siltä osinhan valintakokeeseen opiskelu on kivaa, että siinä on mahdollisuus hioa myös omaa opiskelutekniikkaansa.
Tietylle määrälle kokeellisuutta on kaikessa hyvä antaa mahdollisuus, kun eihän sitä koskaan ennalta tiedä, miten missäkin käy, mutta on mahdollista, että osa opiskelutekniikoista esimerkiksi ei hyödytä ollenkaan oppimista tai muistamista.
Valintakokeeseen valmistautumisvaihe on yleensä paras mahdollisuus kehittää itseään opiskelijana, eikä mikään muu koetulokseen vaikuta varmasti yhtä merkittävästi kuin itseopiskelun laatu.
Koealueen itseopiskelu tehokkaalla opiskelutekniikalla tekee myös opiskeltavista asioista henkilökohtaisempia ja sitä myöten tärkeämpiä, jolloin se kokeeseen valmistautumisen käytetty aikakin on merkityksellisempää.
Osin itseopiskelussa onkin kyse siitä, että teet opiskelusta kivempaa ja mielekkäämpää itsellesi tavoitellessasi koealueen tiedon hallintaa monia muita hakijoita syvemmin.