Lukion taloustiedon (valintakokeen F taloustiedon koealue) kaikki käsitteet ja ilmiöt.
Raha: Vaihdon väline, arvon mitta ja arvon säilyttäjä.
Nimellishinta: Hyödykkeen hinta tiettynä ajankohtana ilman inflaation vaikutuksen huomioimista.
Reaalihinta: Hinta, josta inflaation vaikutus on poistettu.
Korko: Rahan hinta tai korvaus rahan lainaamisesta.
Yleinen korkotaso: Markkinoilla vallitseva vallitseva korkojen taso.
Viitekorko: Korko, johon lainan korko sidotaan, esimerkiksi Euribor tai Prime.
Euribor-korko: Euroalueen rahamarkkinoiden viitekorko.
Primekorko: Pankin oma viitekorko.
Kiinteä korko: Korko, joka pysyy samana sovitun ajan (esim. 3–10 vuotta).
Hallinnollinen korko: Keskuspankin tai muun viranomaisen asettama korko.
Reaalikorko: Korko, josta on vähennetty inflaation vaikutus.
Negatiivinen korko: Tilanne, jossa rahan lainaaja saa hyvitystä ja tallettaja joutuu maksamaan säilytyksestä.
Luonnollinen korkotaso: Korkotaso, joka vallitsee talouden ollessa tasapainossa.
Antolainaus: Pankin myöntämät lainat asiakkaille.
Ottolainaus: Pankin vastaanottamat talletukset asiakkailta.
Korkomarginaali: Viitekoron päälle tuleva lisä, jonka pankki määrittelee asiakaskohtaisesti.
Korkokate: Anto- ja ottolainauksen korkojen välinen erotus.
Rahoituskate: Pankin korkokatteen ja muiden rahoituserien erotus.
Keskuspankkiraha: Keskuspankin liikkeelle laskema raha.
Talletuspankki: Pankki, jolla on oikeus vastaanottaa talletuksia.
Rahamarkkinarahasto: Sijoitusrahasto, joka sijoittaa varansa lyhyen koron kohteisiin (kuten talletustodistuksiin). Matala riski ja matala tuotto.
Kiinnitysluottolaitos: Kiinnitettyä vakuutta vastaan lainoja myöntävä laitos.
Talletussuojarahasto: Turvaa asiakkaiden talletukset pankin maksukyvyttömyystilanteessa tiettyyn talletusmäärään asti, esimerkiksi 100 000 euroon.
Pankkisääntely: Pankkien toimintaa ohjaavat lait ja säädökset.
Paneelipankki: Joukko suuria ja vakavaraisia pankkeja, joiden antamien tietojen perusteella lasketaan markkinoiden viitekorot, kuten Euribor. Nämä pankit ilmoittavat, millä hinnalla ne ovat valmiita lainaamaan rahaa toisilleen.
Talletuskorko: Hinta, jonka pankki maksaa tallettajalle siitä, että saa pitää tämän rahoja tilillä. Se on pankille rahan hankkimisen kustannus (vrt. antolainauksen korko, joka on tuottoa).
Määräaikaistalletus: Tili, jolle talletetaan rahaa sovituksi ajaksi (esim. 12 kk). Rahat ovat sidottuna tilille määräajan loppuun saakka, eikä niitä voi yleensä nostaa kesken kauden ilman kuluja. Vastineeksi pankki maksaa yleensä käyttelytiliä parempaa korkoa.
Roskalaina: Laina tai joukkovelkakirja, jolla on heikko luottoluokitus. Koska riski luottotappiosta on suuri, sijoittajille maksetaan korkeampaa korkoa korvaukseksi riskinotosta.
Annuiteettilaina: Annuiteettilainassa laina-aika on kiinteä, mutta maksuerän suuruus muuttuu korkotason mukaan.
Tasalyhenteinen laina: Lyhennys on aina sama, jolloin koron osuus ja kokonaisera pienenevät ajan myötä.
Kiinteä tasaerälaina: Maksuerä pysyy samana; koron muutos vaikuttaa laina-aikaan.
ASP-laina: Asuntosäästöpalkkiojärjestelmän mukainen ensiasunnon ostajalle tarkoitettu laina.
Valuuttalaina: Muussa kuin kotivaluutassa otettu laina.
Taloyhtiölaina: Taloyhtiön ottama laina, joka jaetaan osakkaiden kanssa.
Todellinen vuosikorko: Sisältää koron lisäksi kaikki muut lainasta aiheutuvat kulut.
Korkoriski: Riski korkotason noususta, mikä lisää lainanhoitokuluja tai heikentää esimerkiksi sijoittajan velkakirjan markkinahintaa korkeakorkoisempien tullessa markkinalle.
Luottoriski: Riski siitä, ettei lainanottaja pysty maksamaan velkaansa takaisin.
Korkokatto: Suoja, joka estää viitekoron nousun tietyn tason yli.
Luottoluokitus: Arvio velallisen maksukyvystä.
Luottotappio: Tappio, joka syntyy, kun lainaa ei saada perittyä takaisin.
Maksuhäiriömerkintä: Rekisterimerkintä maksun laiminlyönnistä.
Talletuspako: Tilanne, jossa säästäjät nostavat rahansa pankista samanaikaisesti.
Rahanpesu: Rikollisella toiminnalla hankitun omaisuuden muuntamista lailliseksi.
Rahoitusjärjestelmä: Järjestelmä, joka välittää rahoitusta ylijäämäisiltä (säästäjät) alijäämäisille (lainaajat/investoijat). Koostuu pankeista, pörssistä ja muista rahoituslaitoksista.
Suora rahoitus: Lainanottaja hankkii varoja suoraan sijoittajilta ilman pankkia välikätenä, esimerkiksi laskemalla liikkeelle osakkeita tai joukkovelkakirjoja.
Epäsuora rahoitus: Pankit toimivat välittäjinä: ne keräävät talletuksia säästäjiltä ja lainaavat ne eteenpäin yrityksille ja kotitalouksille.
Markkinakorko: Korko, joka määräytyy markkinoilla rahan kysynnän ja tarjonnan mukaan (esim. Euribor).
Lyhyet markkinakorot: Alle vuoden mittaisten lainojen korot (esim. 3 kk tai 12 kk Euribor). Vaikuttavat usein asuntolainoihin.
Pitkät markkinakorot: Yli vuoden mittaisten lainojen korot (esim. valtion 10 vuoden obligaatiot). Kertovat markkinoiden odotuksista talouden tulevaisuudesta.
Rahamarkkinat: Kauppapaikka lyhytaikaisille velkakirjoille (alle vuosi). Täällä pankit tasaavat maksuvalmiuttaan.
Pääomamarkkinat: Kauppapaikka pitkäaikaiselle rahoitukselle (yli vuosi). Jakautuu osakemarkkinoihin (osakkeet) ja joukkovelkakirjamarkkinoihin (lainat).
Joukkovelkakirja: "Bondi". Arvopaperi, jolla valtio tai yritys lainaa rahaa sijoittajilta. Laina pilkotaan pieniin osiin, joilla voidaan käydä kauppaa.
Obligaatio: Joukkovelkakirja, jolle on asetettu vakuus. Turvallisempi sijoittajalle.
Debentuuri: Joukkovelkakirja, jolla ei ole vakuutta. Riskisempi kuin obligaatio, joten sille maksetaan usein korkeampaa korkoa.
Tulorahoitus: Yritys rahoittaa investointinsa omalla liiketoiminnallaan tekemällä voittoa (kassavirralla), ei ottamalla lainaa.
Pääomarahoitus: Rahoitus, joka saadaan sijoittajilta omaa pääomaa (osakkeita) vastaan.
Devalvoituminen (heikentyminen): Valuutan arvo laskee suhteessa muihin valuuttoihin markkinavoimien seurauksena. Esimerkiksi jos sijoittajat myyvät euroja ostaakseen dollareita, euro devalvoituu.
Revalvoituminen (vahvistuminen): Valuutan arvo nousee suhteessa muihin valuuttoihin markkinavoimien seurauksena (kysyntä kasvaa).
Devalvaatio: Virallinen päätös alentaa valuutan arvoa suhteessa muihin valuuttoihin. Tätä käytetään usein vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi (tuotteet halpenevat ulkomaalaisille).
Revalvaatio: Virallinen päätös nostaa valuutan arvoa suhteessa muihin valuuttoihin. Tämä on harvinaisempaa, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi hillitsemään liian kovaa inflaatiota (tuontitavarat halpenevat).
Valuuttakurssi: Kahden valuutan välinen vaihtosuhde eli hinta, jolla yksi valuutta voidaan vaihtaa toiseen.
Valuuttamarkkinat: Maailmanlaajuinen markkinapaikka, jossa pankit, yritykset ja sijoittajat käyvät kauppaa eri valuutoilla.
Kelluva valuutta: Valuutta, jonka arvo määräytyy vapaasti kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan (esim. euro ja Yhdysvaltain dollari). Keskuspankki ei yleensä puutu kurssin muodostumiseen.
Kiinteä valuutta: Valuutta, jonka arvo on sidottu päätöksellä johonkin toiseen valuuttaan (kuten euroon) tai valuuttakoriin. Keskuspankki takaa tämän arvon säilymisen ostamalla tai myymällä omaa valuuttaansa tarvittaessa.
Valuuttavaranto: Keskuspankin hallussaan pitämä varasto ulkomaisia valuuttoja ja kultaa. Sitä tarvitaan maan maksukyvyn turvaamiseen ja mahdollisiin tukiostoihin, jos oman valuutan kurssia halutaan puolustaa.
Virtuaalivaluutta: Digitaalinen valuutta, jota mikään keskuspankki ei sääntele tai laske liikkeelle (esim. Bitcoin). Sen arvo perustuu puhtaasti käyttäjien luottamukseen ja kysyntään, ja arvonvaihtelut voivat olla erittäin suuria.
Yhtiömuoto: Tapa, jolla yritys on juridisesti organisoitu (esim. Oy, Ky, Tmi).
Toiminimi (Yksityinen elinkeinonharjoittaja): Yksinkertaisin yritysmuoto. Yrittäjä tekee päätökset yksin ja vastaa yrityksen veloista ja sitoumuksista koko henkilökohtaisella omaisuudellaan.
Henkilöyritys: Yleisnimitys yhtiömuodoille, joissa omistajat ovat henkilökohtaisesti vastuussa (Toiminimi, Avoin yhtiö, Kommandiittiyhtiö). Vastakohtana pääomayhtiö (Osakeyhtiö).
Avoin yhtiö: Vähintään kaksi yhtiömiestä. Kaikki yhtiömiehet vastaavat yhtiön veloista yhteisvastuullisesti koko omaisuudellaan ja kaikilla on oikeus edustaa yhtiötä.
Kommandiittiyhtiö (Ky): Yhtiömuoto, jossa on kahdenlaisia yhtiömiehiä, vastuunalaisia ja äänettömiä.
Vastuunalainen yhtiömies: Vastaa yhtiön veloista koko omaisuudellaan ja päättää asioista (vrt. avoimen yhtiön yhtiömies).
Äänetön yhtiömies: Sijoittaa yhtiöön rahaa, mutta vastaa veloista vain sijoittamallaan summalla. Ei osallistu päätöksentekoon.
Yhtiömies: Yleisnimitys avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön omistajalle/osakkaalle.
Osakeyhtiö (Oy): Omistus on jaettu osakkeisiin. Osakkeenomistajat eivät vastaa yhtiön veloista henkilökohtaisesti, vaan riski rajoittuu sijoitettuun pääomaan.
Osuuskunta: Jäsentensä omistama taloudellinen yhteisö, jonka tarkoitus on tuottaa palveluita tai etuja jäsenilleen (esim. S-ryhmä tai vesiosuuskunta).
Franchising: Toimintamalli, jossa yrittäjä (franchising-ottaja) saa oikeuden käyttää valmista liiketoimintakonseptia, brändiä ja tuotteita maksua vastaan (esim. Kotipizza, R-kioski).
Kevytyrittäjyys: Yrittäjämäinen toiminta laskutuspalvelun kautta ilman omaa y-tunnusta tai toiminimeä. Helppo tapa kokeilla liikeideaa.
PK-yritys: Pieni tai keskisuuri yritys. Määritelmään vaikuttavat työntekijämäärä ja liikevaihto.
Mikroyritys: Alle 10 työntekijää, liikevaihto alle 2 miljoonaa euroa.
Pieni yritys: Alle 50 työntekijää, liikevaihto alle 10 miljoonaa euroa.
Keskisuuri yritys: Alle 250 työntekijää, liikevaihto alle 50 miljoonaa euroa.
Suuryritys: Ylittää PK-yrityksen rajat (yli 250 työntekijää).
Liikevaihto: Yrityksen varsinaisesta toiminnasta saamat myyntitulot, joista on vähennetty arvonlisävero.
Liikevoitto: Yrityksen tulos, kun liikevaihdosta on vähennetty kulut (kuten palkat ja materiaalit) ja poistot, mutta ei vielä rahoituskuluja ja veroja.
Myyntikate: Kertoo, paljonko myynnistä jää rahaa muuttuvien kulujen (kuten ostojen) jälkeen kattamaan kiinteitä kuluja ja voittoa.
Oma pääoma: Omistajien yritykseen sijoittama raha sekä yritykseen jätetyt voittovarat. Yrityksen "nettovarallisuus".
Vieras pääoma: Yrityksen velat (esim. pankkilainat ja ostovelat).
Liikeidea: Yrityksen olemassaolon perusta: mitä myydään, kenelle ja miten.
Liiketoimintasuunnitelma: Kirjallinen suunnitelma siitä, miten liikeidea toteutetaan käytännössä, sisältäen laskelmat kannattavuudesta.
Y-tunnus: Yritys- ja yhteisötunnus. Viranomaisten myöntämä koodi, joka yksilöi yrityksen.
Starttiraha: TE-toimiston myöntämä tuki uudelle yrittäjälle toimeentulon turvaamiseksi toiminnan alkuvaiheessa.
Kannattavuus: Yrityksen kyky tuottaa voittoa pitkällä aikavälillä (tuotot ovat suuremmat kuin kulut).
Likviditeetti / Maksuvalmius: Yrityksen kyky selviytyä lyhytaikaisista maksuistaan (esim. laskuista) ajallaan. "Kassassa on rahaa".
Vakavaraisuus: Yrityksen kyky selviytyä sitoumuksistaan pitkällä aikavälillä. Mitataan usein oman pääoman osuutena koko pääomasta (kestääkö yritys tappioita).
Yrityssaneeraus: Oikeudellinen menettely, jolla yritetään pelastaa talousvaikeuksissa oleva, mutta elinkelpoinen yritys konkurssilta (esim. velkoja leikkaamalla).
Konkurssi: Menettely, jossa maksukyvytön yritys asetetaan velkojien valvontaan ja sen omaisuus muutetaan rahaksi velkojen maksamiseksi. Toiminta lakkaa.
Monopoli: Markkinoilla on vain yksi myyjä, joka voi määrätä hinnan (esim. Alko).
Luonnollinen monopoli: Tilanne, jossa kilpailu ei ole taloudellisesti järkevää, usein infrastruktuurin vuoksi (esim. sähköverkot tai vesihuolto).
Oligopoli: Markkinoilla on vain muutama suuri yritys, jotka hallitsevat alaa (esim. bensiiniasemat tai päivittäistavarakauppa Suomessa).
Oligopolinen kilpailu: Tilanne, jossa harvat suuryritykset kilpailevat keskenään, mutta varovat hintasotaa.
Duopoli: Kahden yrityksen hallitsema markkina.
Kartelli: Yritysten laiton sopimus hintojen nostamisesta tai markkinoiden jakamisesta kilpailun rajoittamiseksi.
Monopolistinen kilpailu: Markkinoilla on paljon myyjiä, mutta tuotteet ovat brändättyjä, jolloin myyjällä on hieman valtaa hinnoitteluun (esim. ravintolat tai vaatemerkit).
Määräävä markkina-asema: Yrityksellä on niin vahva asema, että se voi toimia markkinoilla osittain riippumattomasti kilpailijoista. Tämän aseman väärinkäyttö on kiellettyä.
Hintakilpailukyky: Kyky tarjota tuotteita halvemmalla kuin kilpailijat.
Luova tuho: Teoria, jonka mukaan vanhat ja tehottomat yritykset kuolevat pois uusien innovaatioiden tieltä.
Kiertotalous: Talousmalli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät mahdollisimman pitkään. Tavoitteena on jätteen minimointi (vs. kertakäyttökulttuuri).
Alustatalous: Liiketoiminta, joka perustuu digitaaliseen alustaan, joka yhdistää myyjät ja ostajat (esim. Uber, Airbnb, Wolt).
Jakamistalous: Omistamisen sijaan tavaroita tai palveluita vuokrataan, lainataan tai jaetaan (esim. yhteiskäyttöautot).
Toimialaliukuma: Perinteiset toimialarajat hämärtyvät (esim. kauppaketju tarjoaa pankkipalveluita).
Cleantech: Puhdas teknologia; tuotteet, palvelut tai prosessit, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä ja vähentävät päästöjä.
Teollinen internet (IoT): Laitteet ja koneet ovat yhteydessä verkkoon ja toisiinsa, mikä tehostaa tuotantoa.
Massatuotanto: Tuotteiden valmistaminen suurina sarjoina, mikä laskee yksikkökustannuksia.
Mittakaavaetu: Tuotannon laajentamisesta saatava hyöty; kun valmistetaan enemmän, yhden tuotteen valmistaminen tulee halvemmaksi.
Start-up-yritys: Nuori, nopeaa kasvua tavoitteleva kasvuyritys, jolla on usein innovatiivinen liikeidea.
Kasvuyritys: Yritys, joka kasvaa voimakkaasti liikevaihdolla tai henkilöstömäärällä mitattuna
Bisnesenkeli: Yksityinen sijoittaja, joka sijoittaa omaa rahaansa ja osaamistaan start-up-yrityksiin alkuvaiheessa.
Slush: Helsingissä järjestettävä suuri kansainvälinen start-up- ja teknologiatapahtuma.
Reilu kauppa: Järjestelmä, jonka tavoitteena on parantaa kehitysmaiden viljelijöiden ja työntekijöiden asemaa takaamalla heille oikeudenmukainen korvaus ja työolot.
Elinkeinolupa: Viranomaisen myöntämä lupa, joka vaaditaan tietyillä toimialoilla (esim. taksiliikenne, apteekit, ravintolat) toimimiseen.
Vastuullisuus: Laaja käsite, joka kattaa taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun liiketoiminnassa.
Yhteiskuntavastuu: Yrityksen vapaaehtoinen vastuu toimintansa vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan ja sidosryhmiin lain vaatimuksia laajemmin.
Ilmastokompensaatio: Päästöjen hyvittäminen rahoittamalla päästöjä vähentäviä hankkeita muualla (esim. puiden istutus), jotta oma hiilijalanjälki pienenisi laskennallisesti.
Viherpesu: Markkinointistrategia, jossa yritys antaa itsestään tai tuotteistaan perusteettoman ympäristöystävällisen kuvan.
Osakeanti: Toimenpide, jolla yhtiö laskee liikkeeseen uusia osakkeita kerätäkseen lisää pääomaa (maksullinen anti) tai jakaakseen osakkeita ilman maksua (maksuton anti).
Osakepääoma: Osakeyhtiön omistajien yhtiöön sijoittama rahamäärä vastineeksi osakkeista.
Yhtiökokous: Osakeyhtiön ylin päättävä elin, jossa osakkaat käyttävät puhe- ja äänivaltaansa (mm. hallituksen valinta, osingonjako).
Omavaraisuusaste: Tunnusluku, joka kertoo, kuinka suuri osa yrityksen varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla (ei velalla). Korkea luku kertoo vakavaraisuudesta.
Holding-yhtiö: Hallintayhtiö, jonka pääasiallinen tarkoitus on omistaa ja hallita muita yhtiöitä, ei välttämättä harjoittaa omaa tuotannollista toimintaa.
Tutkimus- ja kehittämistoiminta (T&K): Yrityksen panostus uusien tuotteiden, palveluiden tai menetelmien luomiseen (innovaatiot).
Henkilöriski: Riski, joka liittyy yrityksen avainhenkilöihin (esim. toimitusjohtajan sairastuminen tai irtisanoutuminen).
Liikeriski: Yritystoimintaan luonnostaan kuuluva epävarmuus, joka voi johtaa tappioihin (esim. kysynnän lasku, kilpailijan uusi tuote).
Riskinkantokyky: Yrityksen taloudellinen kyky selviytyä tappioista tai vastoinkäymisistä ilman konkurssia.
Riskihalukkuus: Se, kuinka paljon riskiä sijoittaja tai yritys on valmis ottamaan tavoitellessaan tuottoa.
Vähittäiskauppa: Kauppa, joka myy tuotteita suoraan kuluttajille (esim. Prisma, K-Citymarket).
Tukkukauppa: Kauppa, joka myy suuria eriä tavaraa jälleenmyyjille (vähittäiskaupoille) tai teollisuudelle, ei yleensä suoraan kuluttajille.
Kuluttajakauppa: Kaupankäynti, jossa toisena osapuolena on elinkeinonharjoittaja ja toisena yksityinen kuluttaja (kuluttajansuojalaki pätee).
Kumppanuusmaatalous: Malli, jossa kuluttajat ostavat osuuksia maatilan sadosta etukäteen, jakaen viljelijän kanssa sadon onnistumisen riskit ja hyödyt.
Pörssi: Julkinen markkinapaikka, jossa käydään kauppaa arvopapereilla, kuten osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla.
Julkinen osakeyhtiö (Oyj): Osakeyhtiö, jonka osakkeilla voidaan käydä kauppaa pörssissä ja jolla on velvollisuus noudattaa tiukkaa tiedonantovelvollisuutta.
Pörssiyhtiö: Yritys, jonka osakkeet on listattu ja niillä käydään kauppaa pörssissä.
Tiedottamisvelvollisuus: Pörssiyhtiön velvollisuus julkaista sijoittajille kaikki olennainen tieto, joka voi vaikuttaa osakkeen hintaan.
Osavuosikatsaus: Yhtiön vuoden aikana julkaisema raportti taloudellisesta tilanteesta ja tuloksesta.
Osinko: Yhtiön jakama voitto-osuus osakkeenomistajille.
Arvopaperi: Asiakirja tai sähköinen merkintä, joka osoittaa omistusoikeuden tai muun taloudellisen oikeuden (esim. osake tai velkakirja).
Osake: Osuus osakeyhtiön osakepääomasta, joka oikeuttaa omistajansa osinkoon ja äänivaltaan yhtiökokouksessa.
Ensimarkkinat: Markkinat, joilla yritys laskee uudet arvopaperit liikkeelle ensimmäistä kertaa.
Jälkimarkkinat: Markkinat, joilla jo aiemmin liikkeelle lasketuilla arvopapereilla käydään kauppaa sijoittajien kesken.
Jälkimarkkinakelpoisuus: Kertoo siitä, kuinka helposti arvopaperi on myytävissä eteenpäin muille sijoittajille.
Osinkosuhde: Kertoo, kuinka suuri osa yhtiön tuloksesta jaetaan osinkoina.
Syklinen osake: Osake, jonka arvo ja yrityksen tulos vaihtelevat voimakkaasti suhdanteiden mukaan (esim. konepajat).
Defensiivinen osake: Osake, jonka arvoon suhdanteet vaikuttavat vähemmän, koska yrityksen tuotteiden kysyntä on tasaista (esim. elintarvikkeet).
Osakeindeksi: Mittari, joka seuraa tiettyjen osakkeiden hintakehitystä pörssissä.
Hajauttaminen: Sijoitusten jakaminen eri kohteisiin riskin vähentämiseksi.
Volatiliteetti: Kuvaa sijoituskohteen hinnanvaihtelun suuruutta ja nopeutta.
P/E-luku (Price-to-Earnings): Osakkeen hinta suhteessa osakekohtaiseen tulokseen. Luku kertoo, kuinka monessa vuodessa yritys maksaisi markkina-arvonsa takaisin nykyisellä tuloksellaan. Matala luku voi kertoa halvasta osakkeesta, korkea luku kovista kasvuodotuksista.
Sijoitusrahasto: Yhteissijoitusmuoto, jossa rahastoyhtiö sijoittaa useiden sijoittajien varat valitun strategian mukaisesti.
Osakerahasto: Rahasto, joka sijoittaa varansa pääasiassa osakkeisiin.
Korkorahasto: Rahasto, joka sijoittaa korkoa tuottaviin kohteisiin, kuten velkakirjoihin.
Yhdistelmärahasto: Rahasto, joka sijoittaa sekä osakkeisiin että korkomarkkinoille.
Indeksirahasto: Rahasto, joka seuraa passiivisesti tiettyä osakeindeksiä.
ETF-rahasto: Pörssinoteerattu rahasto, jolla voi käydä kauppaa pörssissä samalla tavalla kuin yksittäisillä osakkeilla.
Aktiivirahasto: Rahasto, jossa salkunhoitaja tekee aktiivisia valintoja tavoitteenaan markkinatuottoa parempi tuotto.
Lyhyen koron rahastot: Rahastot, jotka sijoittavat lyhytaikaisiin korkokohteisiin, joiden kesto on alle vuoden.
Pitkän koron rahastot: Rahastot, jotka sijoittavat pitkäaikaisiin korkokohteisiin eli joukkovelkakirjoihin.
Osakekohtainen tulos: Yhtiön tulos jaettuna osakkeiden lukumäärällä.
Kokonaistuotto: Sijoituksen arvonnousun ja saatujen osinkojen tai korkojen muodostama yhteistulos.
Korkoa korolle-periaate: Ilmiö, jossa sijoituksen tuotot sijoitetaan uudelleen, jolloin myös tuotto alkaa kerryttää uutta tuottoa.
Tuotto-odotus: Sijoittajan arvioima mahdollinen tuleva tuotto suhteessa otettuun riskiin.
Hintakupla: Tilanne, jossa sijoituskohteiden hinnat nousevat keinotekoisen korkealle tasolle, joka ei vastaa niiden todellista arvoa.
Optio: Rahoitusinstrumentti, joka antaa oikeuden ostaa tai myydä kohde-etuuden tiettyyn hintaan tiettynä aikana.
Riski: Mahdollisuus siihen, että sijoituksen tuotto ei vastaa odotuksia tai sijoitettu pääoma menetetään.
ESG: Sijoituskriteerit, joissa huomioidaan ympäristö (Environmental), yhteiskunnallinen vastuu (Social) ja hyvä hallintotapa (Governance).
Arvo-osuustili: Sähköinen tili, jonne kirjataan sijoittajan omistamat arvopaperit.
Osakesäästötili: Tili, jonka sisällä voi sijoittaa osakkeisiin ja uudelleensijoittaa osingot ilman välitöntä verotusta.
Asuntosijoittaminen: Kiinteistöomaisuuteen sijoittaminen vuokratuoton tai arvonnousun saamiseksi.
Metsäsijoittaminen: Sijoittaminen metsään, josta saadaan tuottoa puun myynnin ja maapohjan arvonnousun kautta.
Valuuttakauppa: Sijoittaminen eri valuuttoihin ja niiden välisiin kurssimuutoksiin.
Merkantilismi: Taloussuuntaus, jossa valtio säänteli kauppaa tiukasti tavoitteenaan mahdollisimman suuri jalometallien kertymä ja vientiylijäämä.
Fysiokratismi: 1700-luvun oppi, joka korosti maatalouden olevan yhteiskunnan ainoa todellinen vaurauden lähde.
Liberalismi: Yksilön vapautta ja vapaata yrittäjyyttä korostava aatesuuntaus.
Klassinen liberalismi: 1700- ja 1800-luvuilla syntynyt suuntaus, joka vaati valtion roolin minimointia taloudessa.
Adam Smith: Klassisen taloustieteen innoittaja, joka painotti työnjakoa ja vapaata kilpailua.
Näkymätön käsi: Adam Smithin käsite, jonka mukaan yksilön pyrkimys omaan etuunsa hyödyttää markkinamekanismin kautta koko yhteiskuntaa.
Laissez-faire: Oppi, jonka mukaan talouden on annettava toimia vapaasti ilman valtion puuttumista.
David Ricardo: Klassinen taloustieteilijä, joka tunnetaan erityisesti suhteellisen edun teoriasta ulkomaankaupassa.
Keynesiläisyys: John Maynard Keynesin oppi, joka korostaa valtion elvytystoimien merkitystä kysynnän ylläpitämiseksi lamakausina.
John Maynard Keynes: Brittiläinen taloustieteilijä, joka painotti talouspolitiikassa kokonaiskysynnän hallintaa.
Monetarismi: Talousoppi, jonka mukaan rahan määrä on talouden keskeisin vaikuttaja ja inflaation hallinta tärkein tavoite.
Milton Friedman: Monetarismin tunnetuin edustaja, joka vastusti keynesiläistä hienosäätöä.
Uusliberalismi: Suuntaus, joka korostaa markkinoiden vapauttamista, yksityistämistä ja sääntelyn purkamista.
Moderni rahateoria (MMT): Teoria, joka tarkastelee valtion taloutta ja rahan luomista uudesta näkökulmasta, korostaen ettei omaa valuuttaa laskeva valtio voi mennä konkurssiin.
Thomas Piketty: Ranskalainen taloustieteilijä, joka on tutkinut erityisesti varallisuuden ja tulojen epätasa-arvoa.
Alfred Marshall: Uusklassisen taloustieteen uranuurtaja, joka kehitti kysyntä- ja tarjontakäyriä.
Markkinatalous: Järjestelmä, jossa hinnat ja tuotanto määräytyvät vapaasti kysynnän ja tarjonnan perusteella.
Kapitalismi: Talousjärjestelmä, joka perustuu yksityisomistukseen, pääoman kerryttämiseen ja kilpailuun.
Sosialismi: Oppi, joka korostaa yhteisomistusta ja taloudellista tasa-arvoa.
Suunnitelmatalous: Järjestelmä, jossa valtio tai keskusviranomainen päättää tuotannosta ja hinnoista markkinoiden sijaan.
Marx ja Engels: Karl Marx ja Friedrich Engels loivat perustan tieteelliselle sosialismille ja kapitalismin kritiikille.
Omavaraistalous: Talousmuoto, jossa tuotanto on tarkoitettu vain omaan käyttöön ilman kaupankäyntiä.
Vapaakauppa: Kansainvälinen kauppa ilman talleja tai muita kaupan esteitä.
Vapaakauppa-alue: Alue, jonka muodostavat maat ovat poistaneet keskinäiset kaupan esteensä.
Protektionismi: Politiikka, jolla valtio suojaa omaa tuotantoaan esimerkiksi tullien avulla.
Kauppasota: Tilanne, jossa maat asettavat toisilleen kaupan esteitä vastatoimena toistensa politiikalle.
Maailmantalous: Kaikkien maiden välinen taloudellinen vuorovaikutus ja riippuvuus.
Bretton Woods-järjestelmä: Toisen maailmansodan jälkeen luotu kansainvälinen valuuttajärjestelmä.
Kultakanta: Järjestelmä, jossa rahan arvo on sidottu tiettyyn määrään kultaa.
Tiikeritalous: Nopeasti kasvava talous tietyissä Aasian maissa.
Banaanivaltio: Nimitys valtiolle, joka on poliittisesti epävakaa ja riippuvainen yhden tuotteen viennistä.
Maatalousyhteiskunta: Yhteiskunta, jossa suurin osa väestöstä saa elantonsa maataloudesta.
Rahatalous: Talous, jossa vaihdanta perustuu rahan käyttöön luontaistalouden sijaan.
Paikallistalous: Pienen alueen sisäinen taloudellinen toiminta ja vaihdanta.
Teollisuusmaa: Maa, jonka talous perustuu pitkälle kehittyneeseen teollisuuteen.
Kehitysmaa: Maa, jonka taloudellinen ja teknologinen kehitys on alhaisemmalla tasolla kuin teollisuusmaissa.
Kvartaalitalous: Taloudellinen ajattelutapa, joka painottaa lyhyen aikavälin (vuosineljänneksen) tuloksia.
Ekologinen jalanjälki: Mittari, joka kuvaa ihmisen toiminnan kuluttamien luonnonvarojen määrää.
Hiilijalanjälki: Ihmisen tai tuotteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä.
Hiilineutraali: Tilanne, jossa päästöjä syntyy vain sen verran kuin niitä pystytään sitomaan.
Ekovelkapäivä: Päivä, jolloin ihmiskunta on kuluttanut maapallon kyseisen vuoden uusiutuvat luonnonvarat.
Agenda2030: YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma.
Megatrendi: Laaja ja pitkäkestoinen muutossuunta, joka vaikuttaa globaalisti.
Elinkeinovapaus: Oikeus harjoittaa vapaasti mitä tahansa laillista elinkeinoa ilman viranomaisten lupaa (tietyin poikkeuksin, kuten lääkärit).
Talouslukutaito: Kyky ymmärtää talouden käsitteitä ja tehdä järkeviä omaa taloutta koskevia päätöksiä.
Suomen markka: Suomen rahayksikkö ennen euron käyttöönottoa (käytössä vuoteen 2002 asti).
Joukkorahoitus: Rahoitusmuoto, jossa haetaan rahaa suurelta yleisöltä (usein internetin kautta) hankkeen toteuttamiseksi.
Absoluuttinen köyhyys: Tilanne, jossa ihmisellä ei ole varaa perustarpeisiin, kuten ruokaan, vaatteisiin ja asuntoon (YK:n raja on noin 1,90 Yhdysvaltain dollaria päivässä).
Älä osta mitään -päivä: Kulutuskriittinen teemapäivä, joka kehottaa välttämään turhaa shoppailua.
Tulppaanimania: Yksi historian ensimmäisistä tunnetuista talouskuplista 1630-luvun Hollannissa, jossa tulppaanisipulien hinnat nousivat järjettömän korkeiksi ennen romahdustaan.
New Yorkin pörssiromahdus: Vuonna 1929 alkanut osakekurssien äkillinen ja raju lasku, joka toimi lähtölaukauksena maailmanlaajuiselle talouslamalle.
1930-luvun suuri lama: Pörssiromahduksesta alkanut tähänastisen historian vakavin talouskriisi, jolle oli tyypillistä massatyöttömyys, tuotannon romahdus ja kansainvälisen kaupan hyytyminen.
New Deal-ohjelma: Yhdysvaltain presidentti Rooseveltin aloittama laaja talousuudistusten ja julkisten investointien ohjelma, jolla pyrittiin nostamaan maa 1930-luvun lamasta.
1970-luvun öljykriisi: Öljyn hinnan moninkertaistuminen, joka johtui tuottajamaiden tarjonnan rajoittamisesta ja aiheutti maailmanlaajuisen talouskasvun hidastumisen.
1970-luvun stagflaatio: Taloudellinen poikkeustila, jossa yhdistyivät samanaikaisesti korkea inflaatio ja hidas talouskasvu tai lama.
Suomen pankkikriisi: 1990-luvun alussa tapahtunut rahoituslaitosten vakava kriisi, joka johtui muun muassa rahamarkkinoiden vapauttamisesta, ylivelkaantumisesta ja talouslamasta.
1990-luvun lama: Suomen historian syvin talouskriisi toisen maailmansodan jälkeen; siihen vaikuttivat pankkikriisi, idänkaupan romahdus ja valuuttakurssivaikeudet.
2000-luvun alun teknokupla: Internet- ja teknologia-alan yritysten osakekurssien nopea nousu ja sitä seurannut raju romahdus vuosina 2000–2001.
Kansainvälinen finanssikriisi (2008): Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden ylikuumenemisesta ja "subprime"-roskalainoista alkanut kriisi, joka johti pankkien kaatumiseen (esim. Lehman Brothers) ja maailmanlaajuiseen taantumaan.
Islannin pankkikriisi: Vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä tapahtunut Islannin kolmen suurimman pankin romahdus suhteessa maan talouden kokoon.
Eurokriisi: Vuonna 2010 alkanut kriisi, jossa useat euroalueen maat (kuten Kreikka) ajautuivat velkakierteeseen, mikä vaaransi koko yhteisvaluutan vakauden.
Brexit: Ison-Britannian ero Euroopan unionista. Astui voimaan täysimääräisesti vuonna 2021.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF: Järjestö, joka valvoo maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää ja antaa jäsenmailleen lyhytaikaista lainaa maksutaseongelmien hallitsemiseksi.
Maailmanpankki: Järjestö, joka tarjoaa pitkäaikaisia lainoja ja teknistä apua kehitysmaiden talouden edistämiseen ja köyhyyden vähentämiseen.
Maailman vapaakauppajärjestö WTO: Organisaatio, joka säätelee kansainvälistä kauppaa, ratkoo kauppakiistoja ja pyrkii poistamaan kaupan esteitä.
GATT: (General Agreement on Tariffs and Trade) Tullien ja kaupan yleissopimus, joka oli WTO:n edeltäjä ja keskittyi erityisesti tavarakaupan tullien alentamiseen.
OECD: Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, joka tuottaa tilastoja ja suosituksia jäsenmaidensa (pääasiassa teollisuusmaiden) talouspolitiikan kehittämiseksi.
Maailman talousfoorumi: (World Economic Forum) Sveitsiläinen säätiö, joka tunnetaan erityisesti Davosissa järjestettävästä vuosikokouksesta, jossa talouden ja politiikan johtajat keskustelevat globaaleista haasteista.
G7-ryhmä: Johtavien teollisuusmaiden (Yhdysvallat, Japani, Saksa, Ranska, Britannia, Italia ja Kanada) epämuodollinen yhteistyöelin.
G20-ryhmä: Maailman 19 keskeisimmän talouden ja Euroopan unionin muodostama ryhmä, joka koordinoi kansainvälistä talouspolitiikkaa.
BRICS-maat: Viiden suuren nousevan talouden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) muodostama liittoutuma.
ASEAN: Kaakkois-Aasian valtioiden liitto, joka edistää jäsenmaidensa talouskasvua ja alueellista vakautta.
OPEC: Öljyntuottajamaiden etujärjestö, joka koordinoi jäsenmaidensa öljynvientiä ja pyrkii vaikuttamaan raakaöljyn maailmanmarkkinahintaan.
Lukion taloustiedon (valintakokeen F taloustiedon koealue) kaikki käsitteet ja ilmiöt.
Lukion yhteiskuntaopin taloustiedon kaikkien YH2 -kirjojen sekä kauppiksen aiempien valintakokeiden käsitteiden tiivistelmä.
TaloustietoTalousmaailmaTalous ja politiikkaKirjoituksia kauppatieteiden valintakokeesta F ja siihen valmistautumisesta.
Valintakoe FVastaustekniikkaOpiskelutekniikkaTaloushistoriaValmistautuminenValintakoeuudistusKirjallisuusResurssejaLöydä helpoimpien opintopisteiden eli noppien kurssit yliopiston, ammattikorkeakoulun ja lukion tutkinnon vapaasti valittaviin opintoihin Helpot Nopat.fi-nettisivulta. MOOC-kurssit ovat kaikille avoimia ja ilmaisia.
Helpot Nopat.fi